perjantai 30. elokuuta 2013

Kuka pelkää pitkää naista – asiaa korkokengistä ja (pseudo)feminismistä


Korkokengät eivät ole feminismin suuri saatana, mutta asenteissa on vielä korjaamista.

Päivitetty 23.3.2014

Omassa kenkäsuhteessani olen hypännyt ensimmäisen aallon feminismistä suoraan kolmanteen. Nuorempana kuljin maihareissa ja pidin korkokenkiä kieroina saatanan ja/tai pahan patriarkaatin kätyreinä. Keski-iän kynnyksellä muutin mieltäni ja aloin toivoa, että useammat miehetkin tajuaisivat korkojen kauneuden. Siis omissa jaloissaan. Feministinen utopiani kenkien suhteen on maailma, jossa itse kukin voi käyttää juuri sellaisia popoja, joita ei edes tajunnut haluavansa käyttää.

Mielipidettäni testatakseni selailin feminismistä ja korkokengistä kirjoitettuja artikkeleita ja aiheesta käytyjä keskusteluja netissä. Odotin löytäväni laumoittain feministejä, jotka ovat valmiita tuomitsemaan korkokengät alimpaan helvettiin ja niitä käyttävät naiset juuttumaan Hullujen päivien hissiin stand-up-komiikkakoulun apuluokan kanssa. Sain pettyä. Konsensus näyttää olevan, ettei korkokengät pilaa naista, jos ei nainen korkokenkiä. 

Joitain vastakkaisia mielipiteitä kuitenkin löytyi – mutta nehän ovat tietysti vääriä. 

Otetaanpa esimerkeiksi muutama netin artikkeleista ja keskusteluista napsaistu / yhdistetty / tekaistu väite korkokenkien käyttöä vastaan. Niiden käsittely feminismin näkökulmasta on vähän harhaanjohtavaa, sillä suurin osa liittyy enemmän järjen käytön ongelmiin kuin feminismiin (ja hehheh, ne eivät ole sama asia). Yksi väite kuitenkin iskee feministiseen kipupisteeseen, vaikka vähän toisin kuin sen esittäjä on ehkä ajatellut. 

Feministis-ergonominen argumentti korkokenkiä vastaan: Ne tekevät selkäni kipeäksi / jaloista muussia / sattuu muuten

Täysin validi syy olla käyttämättä korkoja, mutta sen yhteys feminismiin on hatara. Ei tarvitse olla huippuunsa trimmattu, vaginani ja minä -seminaarit käynyt superfeministi kyetäkseen valitsemaan itselleen mukavat kengät saamatta patriarkaatilta patukkaa. Liian korkeiden korkojen käyttäminen jatkuvasti ja jalkaongelmien uhalla kuuluu pikemminkin ihmisen tyhmyys -diskurssiin kuin feminismin ongelmakenttään.

Korkokysymys ei ole mustavalkoinen: kaikki korkokengät eivät ole niskakorkuisia nuppineulastilettoja, jotka aiheuttavat elinikäisen jalkavamman pelkästään sijaitsemalla samassa korttelissa. Riippuu lestistä sekä koron muodosta ja korkeudesta, kuinka paljon/vähän kärsimystä kenkä aiheuttaa. Kenkä, joka tuottaa kohtuuttomasti tuskaa käyttäjälleen, ei ole misogyniaa vaan huono valinta.

On korkoja ja on korkoja. 
Kuvat: Vas. Christian Louboutinin English National Ballet'n varainkeruutapahtumaan suunnittelemat "kengät". Oik. Chie Miharan Quoryt.

Feministis-tasapäistävä argumentti korkokenkiä vastaan: Miehet eivät käytä korkokenkiä, miksi naisten pitäisi?

Miksi sen, miten muut – miehet tai naiset – pukeutuvat, pitäisi vaikuttaa siihen, miten itse pukeudut, noin niin kuin mitenkään? 

Helposti myös unohtuu, että miehetkin ovat käyttäneet ja käyttävät edelleen korkoja, eikä pelkästään lisätäkseen pituudella machismoaan. Esimerkiksi tämä kaveri näyttää ihan luontevalta korkokengissä. Mutta ne onkin Minnat. Teemu Bling julistaa korkokenkien miehistä(kin) ilosanomaa tyylillä (=subjektiivinen mutta absoluuttisen oikea mielipide) blogissaan ja Hesarissa. Sylvin Keski-ikäinen androgyyni sipsuttaa tyynesti korkkareilla menemään. Toivottavasti jonain päivänä tällaisessa ei ole mitään ihmeellistä ja hipsterit joutuvat keksimään jotain muuta tätejä shokeeratakseen.

Jos mies korkokengissä tuntuu vähän niinQ oudolta khihihii, niin menepä itseesi ja mieti miksi. Eikö feminismi ajanutkaan sukupuolten tasa-arvoa? Niin kauan kuin nainen voi pukeutua miten lystää, mutta miestä katsotaan karsaasti jos hän poikkeaa stereotypiasta, ei yhteiskunta ole tasa-arvoinen. Miehethän tässä uhreja ovat! Patriarkaatti rajoittaa miesten pukeutumista ihan perkeleesti, jopa enemmän kuin naisten. Silkasta solidaarisuudesta taidan... Hetki vaan...

[kirjoittaja poistuu ostamaan korkokengät ja lupaa lainata niitä myös miespuolisille ystävilleen]




Ceci n'est pas une korkokenkä. Harhoja näette. Kuvakin on Wikipediasta eli varmasti väärennös. Ainakin kuvan "mies" on joku ihan mitättömyys.
Feministis-kinesteettinen argumentti korkokenkiä vastaan: Korkokengät vaikeuttavat liikkumista

Ei kaikki korkokengät, eikä absoluuttisen vaivaton eteneminen ei ole aina lainkaan välttämätöntä. Esimerkiksi teatteriesityksen aikana harvoin iskee pakottava tarve vetää hölkkäspurttia, muodostaa ihmispyramidi tai heittää moukaria, ainakaan yleisön puolella. Jos valitsee maratonille jalkineiksi kymmenen sentin korot ja sitten valittaa kun tulokset jää laihoiksi, ollaan tekemisissä tyhmyyden, ei sorron kanssa. Poikkeuksen luonnollisesti muodostaa korkokenkäjuoksu, vaikken sitäkään pysty hahmottamaan älyllisyyden terävimpänä ruumiillistumana.

Feministis-exitistinen argumentti korkokenkiä vastaan: Korkokengät estävät pakenemisen vaaratilanteesta

Siksi kunnon feministi puketuukin aina ja joka tilanteessa verkkareihin ja hikinauhaan, että pääsee pikemmin vilahtamaan pakoon koko ajan ja joka nurkan takana vaanivalta hyökkäriltä. Tällainen ajattelutapahan ei millään lailla ylikorosta naisen asemaa uhrina ja objektina. Eihän?

Vuoteeni alla saattaa piillä mörkö. 
Vaihdanpa siis varmuuden vuoksi yöksi lenkkitossut jalkaan.
Feministis-vertikaalinäkölinjallinen argumentti korkokenkiä vastaan: Korkokenkiä käyttäessä täytyy katsoa maahan useammin. Tämä saa naisen vaikuttamaan epävarmalta, sillä hän ei pysty kohtaamaan vastaantulijan katsetta.

Meillä maahantuijottajien mekassa tällä yhdysvaltalaisella väitteellä ei ole ihan vastaavaa painoarvoa, pikemminkin päinvastoin. Turpaansa saa helpommin siksi, että tuijottaa piripäätä silmiin kuin siksi, että pyrkii säästämään kallonsa turhilta fraktioilta mustaa jäätä tarkkailemalla. Sitäpaitsi vahvassa staminassa on kyse paljosta muustakin kuin katseen suunnasta vertikaaliakselilla.

Feministis-spektaakkelinen argumentti korkokenkiä vastaan: Korkokengät saavat naiset näyttämään upeilta, mutta olen tarpeeksi upean näköinen muutenkin.

Ja "upeuden" asettaminen ulkonäkötavoitteeksi on feminististä, miten? Jos sille tielle on lähdetty, miksi kengät olisivat sen huonompi keino kuin mikään muukaan? Tunnen näyttäväni ihan tarpeeksi upealta ilman traktoripäähinettä, myllynkivikaulusta tai banaaniasua, mutten koe tarvetta julistaa tätä feministisenä valintana. 

Ehkä se oleellinen kysymys kuitenkin on: Miksi niin itsestäänselvästi oletetaan naisten haluavan ja/tai täytyvän näyttää "upeilta"?

Feministis-kopulatiivinen argumentti korkokenkiä vastaan: Korkoja käytetään miehiä varten.

Todellinen feministi sonnustautuu säkkiin, jottei hän vahingossakaan yrittäisi miellyttää potentiaalisen pariutumisen kohteen silmää. Paitsi tietysti niiden, joilla on säkkifetissi.

Feministis-misogynistinen argumentti korkokenkiä vastaan: Olen niin pitkä, etten voi/halua käyttää korkoja.

Niin. Olisit pitkä. Entäpä sitten? Eikö se nyt oikein sovi, mitä? Pelkäätkö kenties, että vastaantulevat miehet emaskuloituisivat lakoon edessäsi? Onko korkean paikan kammoa? Etkö vaan kerta kaikkiaan voisi esiintyä muita pidempänä? 

Tässä, jos missä, on korkokenkiin liittyvä feministinen issue. Mikä saa jotkut naiset vielä nykypäivänä ajattelemaan, että on huono homma olla siippaansa pidempi? Luulin, että tarinat katuojassa kävelevästä Ingrid Bergmanista olisivat jääneet 50-luvun anekdooteiksi ja Nicole Kidmanin korkokenkäheitot vain huono vitsi. Mutta yhä vaan pituus on arka aihe ja aivan turhaan.

Mitä feminististä on lyhyempänä pysyttelyssä? Mitä pahaa on pitkässä naisessa? Ja miksei tämä herätä keskustelua?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...