perjantai 14. helmikuuta 2014

Ubud – mielenmuuttava lipokaslandia

Puolet Kummista kengistä pakeni putkiremonttia Balille asti (omin rahoin, ei meidän blogia matkoilla lahjota) (saisi toki lahjoa, mutta ei ole tullut tarjouksia) (ihan vinkkinä, että Madeiralle haluttaisiin ja maailmanympärysmatkalle) ja löysi itsestään lipokasihmisen.

Ulkomaalaisperäinen lipokastrauma


Edellinen kosketukseni lipokkaisiin tapahtui Shanghaissa vuonna 2008. Satoi kaatamalla. En halunnut pilata nahkasandaalejani, joten kahlasin paljain jaloin pitkin pääkatuja. Muutenkin katukuvassa erottuvana mastodonttina kyllästyin kuitenkin paikallisten naureskeluun, nielin ylpeyteni ja ostin metrotunnelin kaupasta ainoat kokoani olevat muovikengät. Ne olivat kirkkaankeltaiset lipokkaat, jotka myös flip flopeina tunnetaan, ja niissä oli koristuksena pääni kokoinen polyesterkukkanen.

Paikallisten naureskelu ei loppunut.

Mielipiteeni lipokkaista jumiutui nöyryytyksen myötä tyylittömyydenkin tuolle puolen ja korkeintaan välttämättömäksi pahaksi. Niiden aikaansaama lähmeä läpätysäänikin sai ihon tyyliylemmyydestä kananlihalle.

Tropiikki parantaa sielun haavat


Balillahan ei juuri muita kenkiä näe kuin lipokkaita. Kulttuurishokki oli aluksi karmaiseva, mutta sitten aloin erottaa lipokkaiden eri sävyt. Ja kylläpä Ubudissa olikin tarjontaa laidasta laitaan! Voi pojat, enää ei oltu Shanghaissa.

Etnohenkisiä lipokkaita
Halpoja lipokkaita
Ekohippilipokkaita
Yksinkertaisia lipokkaita

Minun oli hiljalleen myönnettävä, että lipokkailla on aikansa ja paikkansa. Lipokkaat ovat toki viileät ja niistä on helppo karistella hiekkaa pois, mutta tärkeämpi syy takinkääntöön oli käytöstavat. Balilla, ja oletettavasti monessa muussakin Kaukoidän maassa, on tapana ottaa kengät pois sisään astuttaessa. Kun on tarpeeksi monta kertaa vääntänyt nihkeää sandaalia jalkaansa vähemmän sulokkaasti erilaisissa ihan-hyvin-pystyssä-pysyn-eiku -asennoissa, ruuhkan kasvaessa kahvilan ovella, alkaa arvostaa lipokkaan helppoutta. Sellaiset oli saatava.

Paremmissa baareissa ulosjätetyille lipokkaille saa narikkalapun

Mistä lipokkaat käännynnäiselle?


Ubudissa lipokattomuuden tilanne oli helppo korjata, sillä niitä on tarjolla paljon ja halvalla.  Varsinaisia kenkäkauppoja en nähnyt yhtäkään, mutta melkein joka vaate- ja yleisturistitarvikekaupassa on ainakin muutama pari tarjolla. Ihan tarkkoja hintoja en osaa/uskalla kertoa, sillä minua pidettäisiin joko idioottina turistina, joka ei osaa tingata, tai kauheana kolonialistina, joka ei halua jakaa hyvinvointiaan nälkäänäkeville, sokeille ja kädettömille balilaisalbiinolapsityöläisille.

Jos zenisi kestää lievästi sanottuna innokkaat myyjät, käy Ubudin markkinapaikalla, siellä on lipokkaita tulvimalla eri kojuissa. Tinkaus on armotonta, laadun voi vain aavistaa.

Marketista löytyy lipokasta runsain miton

Jos koristeelliset asiat ovat mieluisia, käy jossain Bali Becikin liikkeistä. Myynnissä on käsin helmikoristeltuja lipokkaita sekä pikkulaukkuja, vöitä ja muuta harakan geenejä omaavan sielua lämmittävää. Materiaalina aito ja tekonahka, aitonahkaiset lipokkaat joitain euroja, tekonahkaiset vähemmän. Tinkiminen kuuluu asiaan, mutta lähtöhinnatkin ovat alhaisia. Becikillä on kolme liikettä, joista Monkey Forestin sisäänkäynnin vierellä sijaitseva on näpsäkkä, jos matkaseurasi haluaa mennä söpöjen vesikauhuisten apinoiden raatelemaksi, mutta sinä et.

Becikissä on puotitunnelmaa.
Kenkiä kirjotaan paikan päällä.
Tulos on häikäisevä.
Tämän lähemmäksi Monkey Forestin apinoita en kaivannut.

Sekä skandinaavista yksinkertaisuutta että lastenkirjanomaista näyttävyyttä löytyy Kirei Shopista. Päätuotteina on yksinkertainen ja värikäs, ekohenkinen Heart & Soul -merkki sekä käsinmaalatut lipokkaat. Myös muu kenkä-, laukku- ja kukkarotarjonta hauskaa ja tyylikästä! Hinnat yli ja alle kympin.

Nämähän voisi melkein olla jonkun suomalaisen dissainerin suunnittelemat
Ja niin nämäkin, 60-luvulla
Lipokkaiden koristeet on käsinmaalattu, joten kenkäostos on myös taideinvestointi.

Muuta kenkähuomioitavaa


Vähän hinnakkaampia kenkiä löytyy esimerkiksi Ginger Snap ja Assal -liikkeistä, jotka myyvät osin samoja tuotteita. Kengistä - ja muista vaatteista - löytyy vivahdus Balia, mutta yleisilme on aika lailla lähempänä All Saintsia kuin expattien päällä nähtäviä batiikkiverrareita.


Ginger Snapin omaa mallistoa
Assalin ikkunasta
Ainoan löytämäni (hyvin pienen) kirpparin kenkälaatikosta löytyi kaikenlaista kiinnostavaa

Mitä löytyi omasta ostoskassista?


Lähdin etsimään yksinkertaisia ja tyylikkäitä lipokkaita, joille olisi arkikäyttöä myöhemminkin. Bali Becikissä päädyin kuitenkin vähän toisenlaiseen ratkaisuun. A vot, tulevat puutarhajuhlat ja kesähäät!

Hillittyä tyylikkyyttä

Mitä ja missä?



Kun ei tee kunnon muistiinpanoja maassa, jossa kartankäyttö on harvinaista ja osoitteet turhaa tietoa, on tuloksena varsin suurpiirteinen kartta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...