Kummat kengät: Kummat kengät muotinäytöksessä

Wetterhofin valmistuvat jalkinesuunnittelijat esittivät tuotoksiaan (ja oli siellä jotain vaatteitakin seassa) Nosturissa 6.5. W15-näytöksessä ja sinnehän oli mentävä. Äitienpäiväkonsertin kidnappaaman Satun sijasta seuranani oli varakumma K.

Televisiosta olimme nähneet, millaista muotinäytöksissä on ja olimme innoissamme: luvassa olisi salamavalojen säihkettä, julkkiksia, tyylikkäitä ihmisiä, litroittain shampanjaa ja Anna Wintour tuijottamassa tiukasti.

Näin kuvittelimme ja lisäsimme ripsiväriä.

Anteeksi julkkikset, mutten tunnistanut teistä ketään. Tyylikkäitä ihmisiä näkyi kyllä, mutta se ainoa Anna Wintouria etäisesti muistuttava oli mies ja hymyili liikaa. Kellään ei ollut edes aurinkolaseja. Ainoa kuohuva, joka lasiini kaatui, oli itse maksettu siideri. Salamavalotkaan ei välähdelleet tunnelmallisesti, kirotut olkoot nämä uudet kamerat, joissa ei salamaa tarvita.

Itsellänihän ei ole sellaista kameraa

Jostain syytä meille ei oltu varattu VIP-aitiota, vaan jouduimme rahvaan sekaan catwalkin reunamille. Poke jopa esti siirtymisyrityksemme parvelle, koska ei selvästikään tiennyt, keitä me olemme. Hänkään. Muutenhan toki kuljemme mielellämme incognito, mutta kenkien tiiraaminen ilman röntgenkatsetta oli melko haastavaa lattiatason väkijoukon keskeltä. Kuinka paljon nilkka- ja kyynärpääniveliä olisikaan säästetty, jos kengät olisivat näkyneet myös videoprojisointeina!

Kameran kehnouden ja kuvaajan lahjattomuuden lisäksi harmina olivat muut katsojat.
Kuvassa harvinainen sekunti hyvää näkyvyyttä.

Mitä kengistä näin, niin hienojahan ne olivat! Osa todella hienoja! Muutamat jopa upeita! Erityisen iloinen olin siitä, kuinka moni suunnittelija mainitsi eettisyyden ja kestävän kehityksen suunnittelunsa lähtökohtana.

Suurin osa kengistä vaikutti myös varsin käveltäviltä, mutta osan kohdalla sai jännittää, tekisivätkö aplodien ääniaallot täyskaadon hoippuvassa malliparvessa. Käveltävyys on yleensä plussaa kengissä, mutta jos kyse on enemmän konsepti- kuin käyttökengistä, niin kannattaa varmistaa, että edes malli pystyy liikkumaan niissä sulavasti. Tai tehdä kävelemisen vaikeudesta the juttu ja tikkukatkokävelystä uusi musta. Itsehän olen jo näin tehnyt.

Näytöksen alussa nähty tanssiesitys oli raikas ja kokonaisuuteen hyvin nivoutuva idea. Jotain vastaavaa olisi hyvin voinut ripotella sekaan myöhemminkin. Nyt näytös oli asiallisesti toteutettu, kaikki oli niin kuin pitääkin, mallit tuli, mallit meni, valot oli päällä ja musiikki soi. Vaan voisiko tällaisessa näytöksessä olla raisuutta, yllätyksellisyyttä ja ehkä provokaatiotakin? Voisiko joku malleista vaikka... hymyillä? Minun nuoruudessani opiskelijoilla oli sentään tapana kapinoida! Murskatkaa Systeemi! Nih!

Itse kengissähän ei ollut irtiotoista puutetta.

Rita Kärkkäisen Gravity-mallisto yhdisti hienosti yksinkertaisuutta ja koristeellisuutta. Nimensä mukaisesti kengät näyttävät uhmaavan yksityiskohdissaan painovoimaa niin kestävyytensä kuin painopistettä keikauttavan muotoilunsa puolesta. Snobbaillakseni kenkämerkkitietämykselläni väitän löytäväni vaikutteita Trippeniltä ja Marita Huurinaisen Wave-mallistosta. Ja koska Kummissa kengissä neuvotaan varsinkin silloin kun kukaan ei pyydä, ehdottaisin näitä kenkiä käyttöön vähän trendikkäämmille Star Wars -faneille.

Kuva: Leena Aro

Daniela Siirtola on panostanut Leap of Faith -mallistossaan klassiseen naisellisuuteen, mausteena sipaus pornahdusta – hieman Minna Parikan varhaisempien mallistojen tyyliin. Nämä kengät sopisivat mitä parhaiten ranskalaisen elokuvan ensi-iltaan, varsinkin jos käsikynkässä sattuu oleman esim. Johnny Depp tai Irene Jacob.

Kuva: Juhapekka Haapoja

Sonja Huttusen graafisen mekaanisessa Illuminated-mallistossa olen näkevinäni tippasen United Nudea. Pidän erityisesti mustavalkoisuuden ja huomiovärin harkitusta yhdistelmästä, jota myös graafisessa suunnittelussa usein käytetään. Näiden kenkien tyyppikäyttäjä voisikin olla graafikko, jolla on tietenkin myös mätsäävä Pantone-muki, tai kenties arkkitehti, joka on päättänyt riehaantua ja käyttää outfitissään häivähdyksen muutakin kuin mustaa. Ja kyllä, turvavyön käytöllä materiaalina on tarina, tsekatkaa Huttusen tumblrista.

Kuva: Leena Aro

Jämiä//Koivusen Välimatka-malliston yksinkertaisuuden ja koristeellisuuden yhdistelyssä havaitsin pienen vivahduksen Terhi Pölkkiä. Kengät olivat niin unisex, että niiden jaottelu miesten ja naisten malleihin tuntuu turhalta – ei sillä, että tällä jaottelulla yleensäkään olisi mitään järkipohjaa. Nämä kengät ovat monikäyttöiset olematta tylsät ja ne sopivat esimerkiksi matkailijalle, joka ei tiedä, joutuuko määränpäässä töihin, juhlimaan vai juhlimaan ihan työkseen.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Voiko Emilia Nybergin barokkisen eklektistä (vihdoin, vihdoin pääsen käyttämään tuota sanaa!) Amourn-mallistoa katsoa ajattelematta Irregular Choicea? No ei todellakaan voi! Paitsi jos on tietämätön, sokea tai eri mieltä kanssani! Viitteitä tyylihistoriaan on käytetty todella hauskasti – jos haluat leimautua humoristiseksi austenistiksi, niin tässä sinulle kengät!

Kuva: Leena Aro

Kuva: Emilia Nyberg

Kuva: Leena Aro

Fanni Niemelä on suunnitellut variaatioita vahvaplatformisesta mustasta kengästä yhdistettynä kullan eri ilmenemismuotoihin. Gilded-mallisto muistuttaa Priviledged Moksin hittikenkää, mutta on huomattavasti hienostuneempi. Nämä kengät ovat oivalliset aloittelevalle, kenties hieman ujostelvallekin nudistille. Nämä kun on jalassa, niin ketään ei enää kiinnosta, mitä muuta päällään kantaa tai on kantamatta.

Kuva: Iida Ranta

Jos Alien kävisi treffeillä, se kävisi treffeillä Natalia Perepelkinan Decoded-malliston kengissä. Mustanpuhuvan scifikkäät jalkineet rankaisee mittakaavaa ihan olan takaa ja tuovat hallitussa liioittelussaan mieleen Kermit Tesoron kengät.

Kuva: Kimmo Hokkanen/Mainetoimisto Kohu

Anna Laitilan The Remnants from the Place Once Called Earth -mallisto on nimeäänkin myöten vielä inasen Decodedia dystooppisempi. Kun Darth Vader esiintyy dragissa, nämä ovat hänen kenkävalintansa ja kaikki yleisössä toivovat, ettei Darth astuisi juuri hänen varpaillensa. Kenkien muodossa on jotain samaa kuin Gabriella Marina Gonzalezin luomuksissa, mutta mielessä käy myös vanha kunnon Demonia.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kumpikaan yli viisi minuuttia tätä blogia seurannut ei yllättyne siitä, että Oona Pylkkäsen Hi Fly -mallisto on ehdoton suosikkini. Kengät ovat juuri sillä rajalla, että meneekö jo överiksi vai ei, mutta ei mene. Tai siis menee silleen sopivasti. Värit, kuosit ja niiden yhdistelmät ovat herkullisia (spin off -kakkusarja, kenties?) ja varsinkin riemastuttaa se, ettei kengännauhoja oli maastoutettu näkymättömiin, vaan ne ovat selkeä osa sommittelua. Samanlaista värikkyyttä löytyy Pisaverden kengistä, mutta kyllä nyt haluaisin vetää esiin myös sen suurimman ässän: suunnittelussa on jotain samaa kuin John Fluevogilla. Ja sitä enempää ei kenkää juuri voi kehua.